Tatuointien tekeminen on kiellettyä suomen vankiloissa. Tästä huolimatta lähes kaikilla vangeilla on tatuointeja, enemmänkin poikkeuksena lienee vanki jonka ihoa eivät erilaiset hakatut kuvat korista. Tatuointien tekemisen kielto vankiloissa perustuu vartijoille aiheutuviin turvallisuus- ja terveysriskeihin, ja myös vangeille aiheutuviin riskeihin. Tatuointeja tekevät vankiloissa paitsi ammattilaiset, myös harrastelijat sekä jopa vangit itsekin itse tehdyillä koneillaan, ja tuotosten taso onkin hyvin vaihtelevaa.Image result for Tatuoinnit suomen vankiloissa

Alunperin tatuoinnit ovat olleetkin vahvasti alakulttuurin tapa merkitä iholle symboleja, mutta nykypäivänä ne ovat osa ihan tavallisten ihmisten ulkoasua. Tatuoinnit ovat nykyään etenkin nuorille trendien mukana pysymistä, ja niissä näkyy selvästi tietyn tyyppisten kuvioiden suosio eri aikoina. Se on jo pitkään, useamman vuosikymmenen kestänyt muoti-ilmiö, mutta etenkin jo iäkkäämmälle sukupolvelle tatuoinnit ovat edelleenkin merkki paheellisista elämäntavoista ja rikollisuudesta.

Tatuointien tarkoituksena on kaikilla korostaa omaa identiteettiä, mutta vangittuna ollessa tatuoimisella on omia erityispiirteitään. Tatuoiminen voi olla paitsi yksi keino vastustaa virkavaltaa, niin myös keino hallita omaa elämäänsä ja omaa vartaloaan. Jos tatuoinnin aiheeksi valitaan, ja saadaan lupa valita, jengin symboli tai jokin muu järjestäytyneemmän rikollisuuden merkki, on se jo hyvinkin vahva merkki halusta kapinoida ja kertoa kuuluvansa tiettyyn ryhmään tai tiettyyn aatteeseen, tiettyyn elämäntapaan. Nämä järjestäytyneen rikollisuuden symbolit ovat sellaisia, ettei niitä kuka vaan voi iholleen pyytää, vaan jo ihan tatuointiliikkeissäkin ollaan tietoisia millä ehdoilla näitä symboleita voidaan iholle hakata.

Vankien tatuoinnit ovatkin usein näkyvä piiloviesti kurinpitovallalle, mutta symbolisella tavalla, jonka merkitystä sen ei välttämättä halutakaan ymmärtävän. Tatuoinnit voivat myös kertoa kantajansa syvästä uskonnollisuudesta tai muusta elämän tärkeästä asiasta, esimerkiksi lasten, joista joutuu olemaan vangittuna erossa, nimien tai syntymäaikojen tatuoimisella. Jo kauas historiassa taaksepäin mentäessä pyhiinvaeltajat ovat ottaneet tatuointeja merkiksi uskonnollisuudestaan ja matkastaan uskon nimissä.

Myös rakkaudesta, menetetyistä asioista, petetyksi joutumisesta tai halusta kertoa omasta roolistaan tai asemastaan yhteiskunnassa otetaan tatuointeja suomen vankiloissa. Niissä voisi kuvitella olevan sisältönä enemmän sanomaa kuin esimerkiksi nuorten tyttöjen suosimissa kauniissa kepeissä enkelinsiivissä lapaluissa tai perhosissa nilkassa. Toisaalta vankilatatuoinnit myös helposti tämän vuoksi leimaavat kantajaansa, ja antavat aihetta ikäihmisten paheksuntaan.